Hääpäivän aamu valkeni kauniina, mutta hääpari itse olisi mieluummin pitkittänyt yötään. Kummallakin oli pää kipeänä edellisen illan juhlinnasta, eikä kumpikaan tuntenut itseään kovin hehkeäksi päästessään viimein sängystä ylös. Kun pari viimein sai kammettua itsensä ylös, iltapäivä oli jo koittanut. Heillä ei ollut montaa tuntia häidensä alkuun.

"Näytän kamalalta", Leia tuhahti peilin edessä itselleen. Lauri oli lähtenyt edeltä puistoon, jossa hääjuhla pidettäisiin. Ulkoilmasiminä Leia oli tietysti tahtonut viettää häänsä jossain muualla kuin vangittuna omaan kotiinsa. Lauri herrasmiehenä tahtoi toteuttaa kihlattunsa toiveen, ja oli jo paikalla järjestelemässä asioita. Kuitenkaan mikään ei ottanut onnistuakseen, ei hääkaaren pystytys tai ruokailun järjestäminen. Hääkakku kuitenkin saatiin paikalle, ja muutama piknik-kori.

Illan jo viiletessä häävieraat olivat viimein paikalla ja hääpari valmiina...

"Rakas Leia..." Lauri aloitti, joutuen kuitenkin nielemään onnenkyyneleitä ennen seuraavia sanojaan. Kyynelsilmin Leia hymyili rakastetulleen ja nyökkäsi kehottaen tätä jatkamaan.
"Olet enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olet muuttanut elämäni täysin, ja tahdon elää kanssasi koko loppuelämäni."
Leia hymyili, "aika kliseistä". Lauri naurahti, kuitenkin hieman hermostuksissaan. Leiaa vain nauratti, hän oli aina ajatellut olevansa itse kuin paskat housussa hääpäivän sattuessa, mutta Lauria selkeästi pelotti enemmän. Leiasta tilanne tuntui melkein luontevalta, kuin hän olisi koko elämänsä valmistautunut tähän hetkeen. Ehkä hän tavallaan olikin.




"Lauri, en olisi ikinä uskonut tapaavani ketään sinun kaltaistasi. En ketään noin hellää ja luotettavaa, mutta kuitenkin niin huumorintajuista. Sinun kanssasi on helppo olla ja vaihtaa ajatuksia. Olet aurinkoni, ilman sinua vaeltaisin yksin pimeässä", Leia sanoi varmalla, onnellisuutta hehkuvalla äänellä. Hän oli harjoitellut puhettaan niin monta kertaa yksin Laurin ollessa muualla, että osasin sen vaikka unissaan. Hänen äänensä ei värähdellyt itkusta ollenkaan, toisin kuin Laurin.

Juhlavieraat henkäilivät ihastuksesta.

"Minulle suomin valtuuksin julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi", vihkiseremonian toimittaja lausui juhlallisesti. Lauri ei ollut koskaan nähnyt Leiaa niin kauniina ja onnellisena.

"Voitte nyt suudella morsianta."
Lauri kaappasi uunituoreen vaimonsa lähelleen ja antoi tälle ikimuistoisen suudelman. Kumpikaan ei olisi halunnut irroittautua toisesta, mutta mahassa kurniva nälkä pakotti parin jatkamaan juhlien seuraavaan osuuteen; hääkakun leikkaamiseen!

Hääjuhlat jatkuivat railakkaina pitkälle yöhön saakka. Hääyö oli ikimuistoinen, ja pari saikin töistä pari päivää vapaaksi häidensä takia. Kuitenkaan Lauri ei työnarkomaanina osannut vain rentoutua, vaan teki tietokoneella töitä minkä ehti. Leia ehti siinä samassa kohottaa omaa kuntoaan töitään varten. Kaikki hyöty irti muutamasta vapaapäivästä! Tietysti aviopari keskittyi myös toisiinsa.

Eipä aikaakaan, kun Leia huomasi ruokahalunsa lisääntyneen ja aamuisen pahoinvoinnin. Vaikka hänellä fyysisesti olikin paha olla, hänen sisimpänsä kiljui riemusta. Olisiko tämä nyt viimein se...? Laurille Leia ei ensin tahtonut mainita mitään, jos vaikka hänen riemunsa olisi väärä. Leia suuntasi raskaustestiä ostamaan ja positiivistahan se näytti. Leia ei ensin tiennyt, miten kertoa miehelleen, mutta hänen mahansa alkoi kasvaa kummallisen nopeaa vauhtia, joten Laurille oli pian kerrottava.

Leia sai äitiyslomaa häälomansa lisäksi. Päivät hän puheli vatsalleen ja hieroi sitä varovasti. Kumpikaan vanhemmista ei tahtonut tietää lapsen sukupuolta etukäteen. Heille tärkeintä oli, että lapsi olisi terve.

Lauri otti uutiset tulevasta lapsesta riehakkaana. Heti ensimmäiseksi hän soitti kaikki ystävänsä läpi. Uutinen levisi hyvin nopeasti ympäri kaupunkia. Lauri oli erittäin ylpeä tullessaan isäksi. Leia hymyili yksin onnellisen tulevan äidin hymyään. Lapsi.

Laurin ollessa töissä, Leia suuntasi kirjastoon. Hän luki raskauteen liittyviä opuksia, ja tapasi muita ihmisiä. Hän luki paljon muitakin kirjoja. Leia silminnähden nautti kirjastossa istumisesta, lukemisesta ja uusien ihmisten tapaamisesta. Odotus teki Leiasta hehkuvan. Kaupungilla puhuttiinkin, kuinka Lintukallion lapsi tulisi hyvää kotiin.




Illat pari vietti kahdestaan, keskustellen tulevaisuudesta yhdessä. Leia kokkasi mielellään, sillä hän tahtoi olla se äiti, jonka leipomuksia tarjottaisi naapuritalojen lapsillekin. Leia olikin luonteeltaan ruokavirtuoosi, joten hänen kokkauksensa olivat ylivoimaisia.

Lopulta tuli synnytyksen aika. Leia oli opiskellut synnytyksestä lähes kaiken mahdollisen, joten suuntasi sairaalaan luottavaisin mielin. Lauri tuli hätäisempänä perästä.

Parin tunnin jälkeen sairaalasta kuului rääkäisy. Maailman kaunein sellainen Leian ja Laurin mielestä. Leia oli väsynyt synnytyksen jäljiltä ja hän oli huokaamassa helpotuksesta, kunnes lääkäri ilmoitti "jaksahan nyt vielä, täältä on toinen tulossa!". Laurin silmät suurenivat järkytyksestä. Hänelle ojennettiin vastasyntynyt tyttölapsi käteen, kun hänen järkyttynyt vaimonsa alkoi pusertaa seuraavaa lasta maailmaan. Toinen tyttö!

Leia tahtoi ehdottomasti nimetä ensimmäisen tytön Lauraksi, huolimatta siitä, että nimi oli melkein sama kuin tytön isällä. Olihan esikoisen nimi tavallaan myös kunnianosoitus isälle. Lauri sai päättää toisen tyttärensä nimen, ja hänet ristittiin Lotaksi.


Leia tuli kotiin kantaen Lauraa sylissään. Lauran luonteenpiirteitä ovat nero ja sikeäuninen.

Laurilla oli sylissään Lotta. Luonteeltaan Lotta on sekopää ja helposti innostuva.

Tytöt olivat ulkonäöltään hieman erilaisia, eivät siis identtisiä kaksosia. Heti vastasyntyneinä tytöistä näki, että Laura oli iholtaan tummempi, kuten äitinsä, ja Lotta vaalempi, kuten isänsä.

Vaikka lapset olivatkin toivottuja, kumpikin vanhemmista alkoi olla uupunut heidän hoitamiseensa. Laura nukkui kyllä yönsä hyvin, mutta Lotta oli vaikeampi tapaus. Ei hänkään jatkuvasti hereillä ollut, mutta heräsi aina Lauran ollessa hereillä. Laura oli selkeästi vauvoista rauhallisempi, Lotalla taas tuntui olevan jatkuvasti jokin hätänä. Nälkä, vaippa märkä tai hän kaipasi seuraa. Ja hän oli huomionkipeä aina kun Laura sai huomiota.

Pian tuli kaksosten syntymäpäivän aika.

Laura oli tytöistä vanhempi, joten hän sai viettää syntymäpäiviään ensin.

Lotta vietti synttäreitään aivan Lauran jälkeen.

Laura rakasti vaaleanpunaista hattua, ja muutenkin hänet puettiin vaaleanpunaisiin tai pinkkeihin tai violetteihin vaatteisiin. Lotta oli enemmän poikamaisempi. Lotan hiustenväri oli tummanruskea, kun taas Lauran hiukset olivat astetta vaaleammat. Siinä missä Lotan hiuksissa oli punaisen vivahteita, Lauran hiukset näyttivät oikeassa valossa hieman vihertäviltä.

Vanhemmat olivat kuitenkin niin uupuneita, että nukahtivat ennen kuin kakkua ehtivät syödä. Laura jäi leikkimään itsekseen, mutta Lottakin laitettiin nukkumaan.






Pian on kuitenkin Leian aika palata töihinsä. Saa nähdä, kuinka lastenhoidon käy