aksosten kasvettua isommiksi vanhemmilla riitti toden totta työtä! Aina silmän välttäessä jompikumpi tytöistä oli tekemässä pahojaan. Leluja lensi vessanpönttöön ja sähköjohtoihin ilmestyi pienenpieniä hampaanjälkiä. Tytöillä tuntui olevan jonkinlainen kaksosten välinen yhteys, tosin vääristynyt sellainen. Aina toisen herätessä toisen oli päästävä nukkumaan. Vaikka sitä luulisi, että näin asiat hoituvat helpommin, kun hoidettava on yksi lapsi kerrallaan, se kuitenkin hankaloitti asioita entisestään. Aina oli jommankumman vanhemman oltava hereillä ja valppaana. Laurilla oli kovat paineet töissä, joten lastenhoito jäi suurimmaksi osaksi Leian harteille. Mitä Leia olisikaan antanut edes yhdestä vapaasta hetkestä...

Ruokailu oli mahdoton ajatus erityisesti kaksosista nuoremman, Lotan, kanssa.

 Ruokaa meni aina enemmän rinnuksille kuin suuhun. Lotasta oli hauskaa tiputtaa ruokaa jopa paitansa sisään, mutta suuhun se meni vain pitkän itkun saattelemana.

Lotalla oli myös tapana jättää koko lautanen huomiotta ja katsella seinille. Joskus hän loi vanhempiinsa tuon koiranpentu -ilmeen päästäkseen pois syöttötuolista.

Lotta saattoi myös tönäistä lautasen lattialle. Vaikka lautaset olivatkin muovisia, osaan niistä tuli halkeamia, joten ne oli heitettävä roskiin. Leialla meni loppujen lopuksi hermot tyttärensä ruokailutottumuksiin, että päätti antaa tälle vain maitoa tuttipullosta. Jos sekään ei kelvannut, mitään ei annettu ennen kuin tytär kiljui nälkäänsä.

Lauralle sen sijaan ruoka maittoi paremmin, ja hän söikin yleensä hyvällä ruokahalulla. Tosin se olikin ongelma - Laura söi mitä tahansa hän edestään löysi. Pieniä kiviä, leluja, ötököitä. Kaikkea mahdollista.

Lotta oli tytöistä enemmän isän tyttö, kun taas Laura oli äidin tyttö. Vaikkei vanhemmilla lempilapsia saisikaan olla, niin kyllä tytöistä huomasi, kumpaan vanhempaan he olivat enemmän kiintyneitä.

Pian tuli aika, jolloin Laura alkoi nousta pöytiä vasten seisomaan. Tyttö otti pari harhailevaa askelta ennen kuin tömähti pyllylleen maahan. Leia katsoi tyttärensä touhuja hetken huvittuneena, kunnes päätti auttaa ja opastaa tytärtään kävelemisen harjoittelemisessa.

 Laurin oli noustava aamuisin aikaisin, jotta ehtisi töihin. Leia sai jäädä nukkumaan aina pariksi tunniksi, aina siihen asti kunnes jommalla kummalla tytöllä olisi jokin hätä. Vaikka kumpikaan heistä ei puhua pukahtanut asiasta, he kumpikin kävivät ylikierroksilla. Laurilla oli töissä kova kiire, ja kotona olisi kaksi paljon huomiota tarvitsevaa pientä lasta. Leian päivät kuluivat lasten ja kodin hoitamisessa, eikä itselle jäänyt aikaa. Saati sitten aviopuolisolle. Kumpikaan ei pystynyt edes muistamaan, koska viimeksi olisivat osoittaneet hellyyttä toisilleen, saati edes puhuneet muutakin kuin ohimennen lapsistaan. Vaikka he rakastivat pieniä kullannuppujaan ylikaiken, he todella tarvitsivat lomaa.

 Vanhempien onneksi lapset kuitenkin oppivat potalle ennätysajassa. Mikäli vessassa istumisesta voisi verrata musiikilliseen lahjoihin, lapset olivat virtuooseja heti alussa. Leialla oli kuitenkin tapana komentaa kaksoset vessaan samaan aikaan kuin itsekin kävi ettei lapsille varmasti kävisi vahinkoja.

Kun Lauri sitten viimein palasi töistä kotiin, hän roikkui työtovereidensa kanssa puhelimessa. Tai teki töitä kotoa käsin. Leia valmisti vieressä itselleen ateriaa, sillä Laurihan oli jo syönyt töissä. 'Huomaa minua, huomaa nyt', Leia huomasi ajattelevansa, mutta Lauri vain puhua pälpätti työkaverinsa kanssa. Leia tunsi kyyneleen silmäkulmassaan, mutta pyyhkäisi sen pikaisesti pois. Ei tämä ole itkun asia. Hän jatkoi ruokansa valmistusta koittaen ajatella positiivisempia asioita. Kohta hän saisi taas aloittaa työt, ja saisi jotain muutakin ajateltavaa ja tehtävää kuin kotona neljän seinä sisässä pysyttely.


Niin, työt. Leialla olisi edessä ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen. Häntä hieman jännitti, sillä sotilasala oli miesvaltainen, eikä hän ollenkaan tiennyt, miten hänen työtoverinsa suhtautuisivat näin pitkään kotona löhöämiseen. Vaikka eihän Leialla pahemmin ollut aikaa löhötä.


Kun työpäivä sitten viimein koitti, Leia heräsi kun muu perhe vielä veteli sikeitä. Kyllä hän rakasti tuota miestä. Ja kauniita tyttöjään. Mutta hän ei ollut ollut aikoihin niin iloinen kuin nyt päästessään töihin. Vähin äänin hän nousi, ja ennen lähtöä vielä soitti lastenhoitajalle antaakseen viime hetken neuvot. Lauri ei kuitenkaan muistaisi. Leia lähti talosta samaan aikaan kun Laurin herätyskello. Lauri teki aamutoimensa hyvin unenpöpperössä ja lähti sitten töihin tajuamatta lainkaan, että olisi voinut edes tervehtiä uutta lastenhoitajaa.

Lastenhoitaja oli nimeltään Harold. Lapsien kanssa leikkimisen sijaan hän kuitenkin jätti lapset suurimmaksi osaksi omiin oloihinsa, ja jäi itse katsomaan televisiota. Hän ruokki ja nukutti lapset vasta kun he olivat itkuisia ja ärtyneitä. Tuskin sittenkään ellei meteli olisi häirinnyt television katsomista... mutta tästähän eivät vanhemmat tienneet eivätkä kaksoset osanneet vielä puhua.

 Toisaalta tytötkin pitivät television katselemisesta. Sekä hytkymisestä televisiosta kantautuvan musiikin tahtiin.

Laurilla oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä ja hänen tähtistatuksensakin nousi. Hän oli nyt kolmen tähden julkkis, ja paparazzeja kierteli hänen talonsa ympäri kuin korppikotkia raatoja etsien.

Viikonlopun - tai no, perjantain - vihdoin koittaessa sekä Leialla että Laurilla oli aikaa kunnolla keskittyä tyttöihinsä.

 Lauri vei Lotan ajelulle rattaissa. Lotta ei millään tahtonut pukea arkivaatteita päälleen eikä Lauri jaksanut asiasta riidellä, joten vei tyttärensä ajelulle yöpuvussaan.

 

Hänellä oli vihdoinkin aikaa opettaa tytärtään kävelemään ja puhumaan. Ja kun Lotta sen vihdoin oppi, hän juoksi ympäri taloa pälättäen. Juttua riitti heti alusta lähtien.

 

 Leialla puolestaan opetti pikku-Lauraa puhumaan. Laura ei tosin ollut yhtä kova höpöttämään kuin siskonsa. Itse asiassa Laura ujosteli juttelua niin paljon, että painoi päänsä alas aina sanoessaan jotakin.

 

 Kun tytöt olivat oppineet kaiken oleellisen, vanhemmat veivät heidät kävelylle. Ilta oli jo pimentynyt, mutta ilta oli viimeinen ennen tyttöjen sekä Leian syntymäpäiväjuhlia, joten sitä juhlistettiin yhteisellä perheillalla.

Seuraavana aamuna järjestettiin juhlat. Vieraita tuli jo ennen virallista alkamisaikaa!

 

 

Ensin vietettiin Leian juhlaa.

Sitten annettiin Lauran puhaltaa oman kakkunsa kynttilät sammuksiin.

Ja viimeisenä oli vuorossa Lotta.

Laura sai uudeksi luonteenpiirteekseen ruutukammon, Lotasta tuli kapinallinen. 

Leia otti tyttäristään vielä illan päätteeksi kuvan, joka tosin ei ollut täysin sitä, mitä piti. Vihreätakkinen Lotta näyttää kuvassa tylsistyneeltä, saparopäinen Laura taas tuijottaa sisartaan... no, ei nyt murhaavasti, muttei hyvälläkään. 

Synttäreiden päätteeksi Lauri päätti antaa lahjoista parhaan Leialle...

 ...joka kostautui seuraavana aamuna.

 Nyt kun lapsetkin olivat kouluiässä, Leia ja Lauri tiesivät, että kohta olisi aika muuttaa uuteen kotiin. Toistaiseksi kakkoset nukkuivat samassa huoneessa vanhempiensa kanssa, heillä oli oma kerrossänky. Lotta varasi jo kaupassa yläpedin, mikä ei Lauraa haitannut, sillä hän pelkäsi korkeita paikkoja hieman.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa tuntui heti paljon helpommalta. Lapset osasivat itse syödä, nukkua ja käydä vessassa. Heille oli seuraa toisistaan eikä heitä tarvinnut koko ajan vahtia... tai, no...

Mutta oli lapsilla ja vanhemmilla hauskaakin keskenään.

 

 

Talossa alkoi kuitenkin olla ahdasta neljälle, joten pitkän pohdinnan jälkeen Leia ja Lauri päättivät käyttää säästönsä uuteen asuntoon. Se olisi tehtävä viimeistään kaksosten ollessa teini-iässä (tai uuden lapsen syntyessä...) joten miksei vain tehtäisi sitä heti?

Vanhassa talossa oli niin paljon muistoja, että Leian oli vaikea luopua siitä. Tänne he olivat muuttaneet Laurin kanssa ollessaan nuoria, tänne he olivat paenneet ison kaupungin melua. Täällä oli juhlittu polttarit ja vietetty hääyö. Tänne oli tuotu sairaalasta kaksi pientä kääröä, ja täällä olivat lapset kasvaneet. Mutta joskus on aika päästää irti. Leia tunsi palan kurkussaan jättäessään vanhan kotinsa taakseen.

"Hyvästi", hän kuiskasi vielä ovella muiden jo odottaessa muuttoautossa.

Uusi koti oli löytynyt internetistä. Kuva oli ollut tällainen:

"Kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone, kahden auton autotalli ja avara takapiha, sehän on täydellinen!" Lauri oli hihkunut ennen muuttoa.

"Eihän meillä edes ole autoa", Leia naurahti ja katsahti Lauria epäilevästi kulmiensa alta.

"Ei, mutta mä sain juuri ylennyksen ja palkankorotuksen. Kohta meillä on!"

'Toivottavasti uusi talo on yhtä loistokas kuin Laurin puheissa....' Leia mietti istuessaan taksissa kohti uutta kotiaan.