aksosten kasvettua isommiksi vanhemmilla riitti toden totta työtä! Aina silmän välttäessä jompikumpi tytöistä oli tekemässä pahojaan. Leluja lensi vessanpönttöön ja sähköjohtoihin ilmestyi pienenpieniä hampaanjälkiä. Tytöillä tuntui olevan jonkinlainen kaksosten välinen yhteys, tosin vääristynyt sellainen. Aina toisen herätessä toisen oli päästävä nukkumaan. Vaikka sitä luulisi, että näin asiat hoituvat helpommin, kun hoidettava on yksi lapsi kerrallaan, se kuitenkin hankaloitti asioita entisestään. Aina oli jommankumman vanhemman oltava hereillä ja valppaana. Laurilla oli kovat paineet töissä, joten lastenhoito jäi suurimmaksi osaksi Leian harteille. Mitä Leia olisikaan antanut edes yhdestä vapaasta hetkestä...

Ruokailu oli mahdoton ajatus erityisesti kaksosista nuoremman, Lotan, kanssa.

 Ruokaa meni aina enemmän rinnuksille kuin suuhun. Lotasta oli hauskaa tiputtaa ruokaa jopa paitansa sisään, mutta suuhun se meni vain pitkän itkun saattelemana.

Lotalla oli myös tapana jättää koko lautanen huomiotta ja katsella seinille. Joskus hän loi vanhempiinsa tuon koiranpentu -ilmeen päästäkseen pois syöttötuolista.

Lotta saattoi myös tönäistä lautasen lattialle. Vaikka lautaset olivatkin muovisia, osaan niistä tuli halkeamia, joten ne oli heitettävä roskiin. Leialla meni loppujen lopuksi hermot tyttärensä ruokailutottumuksiin, että päätti antaa tälle vain maitoa tuttipullosta. Jos sekään ei kelvannut, mitään ei annettu ennen kuin tytär kiljui nälkäänsä.

Lauralle sen sijaan ruoka maittoi paremmin, ja hän söikin yleensä hyvällä ruokahalulla. Tosin se olikin ongelma - Laura söi mitä tahansa hän edestään löysi. Pieniä kiviä, leluja, ötököitä. Kaikkea mahdollista.

Lotta oli tytöistä enemmän isän tyttö, kun taas Laura oli äidin tyttö. Vaikkei vanhemmilla lempilapsia saisikaan olla, niin kyllä tytöistä huomasi, kumpaan vanhempaan he olivat enemmän kiintyneitä.

Pian tuli aika, jolloin Laura alkoi nousta pöytiä vasten seisomaan. Tyttö otti pari harhailevaa askelta ennen kuin tömähti pyllylleen maahan. Leia katsoi tyttärensä touhuja hetken huvittuneena, kunnes päätti auttaa ja opastaa tytärtään kävelemisen harjoittelemisessa.

 Laurin oli noustava aamuisin aikaisin, jotta ehtisi töihin. Leia sai jäädä nukkumaan aina pariksi tunniksi, aina siihen asti kunnes jommalla kummalla tytöllä olisi jokin hätä. Vaikka kumpikaan heistä ei puhua pukahtanut asiasta, he kumpikin kävivät ylikierroksilla. Laurilla oli töissä kova kiire, ja kotona olisi kaksi paljon huomiota tarvitsevaa pientä lasta. Leian päivät kuluivat lasten ja kodin hoitamisessa, eikä itselle jäänyt aikaa. Saati sitten aviopuolisolle. Kumpikaan ei pystynyt edes muistamaan, koska viimeksi olisivat osoittaneet hellyyttä toisilleen, saati edes puhuneet muutakin kuin ohimennen lapsistaan. Vaikka he rakastivat pieniä kullannuppujaan ylikaiken, he todella tarvitsivat lomaa.

 Vanhempien onneksi lapset kuitenkin oppivat potalle ennätysajassa. Mikäli vessassa istumisesta voisi verrata musiikilliseen lahjoihin, lapset olivat virtuooseja heti alussa. Leialla oli kuitenkin tapana komentaa kaksoset vessaan samaan aikaan kuin itsekin kävi ettei lapsille varmasti kävisi vahinkoja.

Kun Lauri sitten viimein palasi töistä kotiin, hän roikkui työtovereidensa kanssa puhelimessa. Tai teki töitä kotoa käsin. Leia valmisti vieressä itselleen ateriaa, sillä Laurihan oli jo syönyt töissä. 'Huomaa minua, huomaa nyt', Leia huomasi ajattelevansa, mutta Lauri vain puhua pälpätti työkaverinsa kanssa. Leia tunsi kyyneleen silmäkulmassaan, mutta pyyhkäisi sen pikaisesti pois. Ei tämä ole itkun asia. Hän jatkoi ruokansa valmistusta koittaen ajatella positiivisempia asioita. Kohta hän saisi taas aloittaa työt, ja saisi jotain muutakin ajateltavaa ja tehtävää kuin kotona neljän seinä sisässä pysyttely.


Niin, työt. Leialla olisi edessä ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen. Häntä hieman jännitti, sillä sotilasala oli miesvaltainen, eikä hän ollenkaan tiennyt, miten hänen työtoverinsa suhtautuisivat näin pitkään kotona löhöämiseen. Vaikka eihän Leialla pahemmin ollut aikaa löhötä.


Kun työpäivä sitten viimein koitti, Leia heräsi kun muu perhe vielä veteli sikeitä. Kyllä hän rakasti tuota miestä. Ja kauniita tyttöjään. Mutta hän ei ollut ollut aikoihin niin iloinen kuin nyt päästessään töihin. Vähin äänin hän nousi, ja ennen lähtöä vielä soitti lastenhoitajalle antaakseen viime hetken neuvot. Lauri ei kuitenkaan muistaisi. Leia lähti talosta samaan aikaan kun Laurin herätyskello. Lauri teki aamutoimensa hyvin unenpöpperössä ja lähti sitten töihin tajuamatta lainkaan, että olisi voinut edes tervehtiä uutta lastenhoitajaa.

Lastenhoitaja oli nimeltään Harold. Lapsien kanssa leikkimisen sijaan hän kuitenkin jätti lapset suurimmaksi osaksi omiin oloihinsa, ja jäi itse katsomaan televisiota. Hän ruokki ja nukutti lapset vasta kun he olivat itkuisia ja ärtyneitä. Tuskin sittenkään ellei meteli olisi häirinnyt television katsomista... mutta tästähän eivät vanhemmat tienneet eivätkä kaksoset osanneet vielä puhua.

 Toisaalta tytötkin pitivät television katselemisesta. Sekä hytkymisestä televisiosta kantautuvan musiikin tahtiin.

Laurilla oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä ja hänen tähtistatuksensakin nousi. Hän oli nyt kolmen tähden julkkis, ja paparazzeja kierteli hänen talonsa ympäri kuin korppikotkia raatoja etsien.

Viikonlopun - tai no, perjantain - vihdoin koittaessa sekä Leialla että Laurilla oli aikaa kunnolla keskittyä tyttöihinsä.

 Lauri vei Lotan ajelulle rattaissa. Lotta ei millään tahtonut pukea arkivaatteita päälleen eikä Lauri jaksanut asiasta riidellä, joten vei tyttärensä ajelulle yöpuvussaan.

 

Hänellä oli vihdoinkin aikaa opettaa tytärtään kävelemään ja puhumaan. Ja kun Lotta sen vihdoin oppi, hän juoksi ympäri taloa pälättäen. Juttua riitti heti alusta lähtien.

 

 Leialla puolestaan opetti pikku-Lauraa puhumaan. Laura ei tosin ollut yhtä kova höpöttämään kuin siskonsa. Itse asiassa Laura ujosteli juttelua niin paljon, että painoi päänsä alas aina sanoessaan jotakin.

 

 Kun tytöt olivat oppineet kaiken oleellisen, vanhemmat veivät heidät kävelylle. Ilta oli jo pimentynyt, mutta ilta oli viimeinen ennen tyttöjen sekä Leian syntymäpäiväjuhlia, joten sitä juhlistettiin yhteisellä perheillalla.

Seuraavana aamuna järjestettiin juhlat. Vieraita tuli jo ennen virallista alkamisaikaa!

 

 

Ensin vietettiin Leian juhlaa.

Sitten annettiin Lauran puhaltaa oman kakkunsa kynttilät sammuksiin.

Ja viimeisenä oli vuorossa Lotta.

Laura sai uudeksi luonteenpiirteekseen ruutukammon, Lotasta tuli kapinallinen. 

Leia otti tyttäristään vielä illan päätteeksi kuvan, joka tosin ei ollut täysin sitä, mitä piti. Vihreätakkinen Lotta näyttää kuvassa tylsistyneeltä, saparopäinen Laura taas tuijottaa sisartaan... no, ei nyt murhaavasti, muttei hyvälläkään. 

Synttäreiden päätteeksi Lauri päätti antaa lahjoista parhaan Leialle...

 ...joka kostautui seuraavana aamuna.

 Nyt kun lapsetkin olivat kouluiässä, Leia ja Lauri tiesivät, että kohta olisi aika muuttaa uuteen kotiin. Toistaiseksi kakkoset nukkuivat samassa huoneessa vanhempiensa kanssa, heillä oli oma kerrossänky. Lotta varasi jo kaupassa yläpedin, mikä ei Lauraa haitannut, sillä hän pelkäsi korkeita paikkoja hieman.

Elämä kouluikäisten lasten kanssa tuntui heti paljon helpommalta. Lapset osasivat itse syödä, nukkua ja käydä vessassa. Heille oli seuraa toisistaan eikä heitä tarvinnut koko ajan vahtia... tai, no...

Mutta oli lapsilla ja vanhemmilla hauskaakin keskenään.

 

 

Talossa alkoi kuitenkin olla ahdasta neljälle, joten pitkän pohdinnan jälkeen Leia ja Lauri päättivät käyttää säästönsä uuteen asuntoon. Se olisi tehtävä viimeistään kaksosten ollessa teini-iässä (tai uuden lapsen syntyessä...) joten miksei vain tehtäisi sitä heti?

Vanhassa talossa oli niin paljon muistoja, että Leian oli vaikea luopua siitä. Tänne he olivat muuttaneet Laurin kanssa ollessaan nuoria, tänne he olivat paenneet ison kaupungin melua. Täällä oli juhlittu polttarit ja vietetty hääyö. Tänne oli tuotu sairaalasta kaksi pientä kääröä, ja täällä olivat lapset kasvaneet. Mutta joskus on aika päästää irti. Leia tunsi palan kurkussaan jättäessään vanhan kotinsa taakseen.

"Hyvästi", hän kuiskasi vielä ovella muiden jo odottaessa muuttoautossa.

Uusi koti oli löytynyt internetistä. Kuva oli ollut tällainen:

"Kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone, kahden auton autotalli ja avara takapiha, sehän on täydellinen!" Lauri oli hihkunut ennen muuttoa.

"Eihän meillä edes ole autoa", Leia naurahti ja katsahti Lauria epäilevästi kulmiensa alta.

"Ei, mutta mä sain juuri ylennyksen ja palkankorotuksen. Kohta meillä on!"

'Toivottavasti uusi talo on yhtä loistokas kuin Laurin puheissa....' Leia mietti istuessaan taksissa kohti uutta kotiaan.

 

Hääpäivän aamu valkeni kauniina, mutta hääpari itse olisi mieluummin pitkittänyt yötään. Kummallakin oli pää kipeänä edellisen illan juhlinnasta, eikä kumpikaan tuntenut itseään kovin hehkeäksi päästessään viimein sängystä ylös. Kun pari viimein sai kammettua itsensä ylös, iltapäivä oli jo koittanut. Heillä ei ollut montaa tuntia häidensä alkuun.

"Näytän kamalalta", Leia tuhahti peilin edessä itselleen. Lauri oli lähtenyt edeltä puistoon, jossa hääjuhla pidettäisiin. Ulkoilmasiminä Leia oli tietysti tahtonut viettää häänsä jossain muualla kuin vangittuna omaan kotiinsa. Lauri herrasmiehenä tahtoi toteuttaa kihlattunsa toiveen, ja oli jo paikalla järjestelemässä asioita. Kuitenkaan mikään ei ottanut onnistuakseen, ei hääkaaren pystytys tai ruokailun järjestäminen. Hääkakku kuitenkin saatiin paikalle, ja muutama piknik-kori.

Illan jo viiletessä häävieraat olivat viimein paikalla ja hääpari valmiina...

"Rakas Leia..." Lauri aloitti, joutuen kuitenkin nielemään onnenkyyneleitä ennen seuraavia sanojaan. Kyynelsilmin Leia hymyili rakastetulleen ja nyökkäsi kehottaen tätä jatkamaan.
"Olet enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Olet muuttanut elämäni täysin, ja tahdon elää kanssasi koko loppuelämäni."
Leia hymyili, "aika kliseistä". Lauri naurahti, kuitenkin hieman hermostuksissaan. Leiaa vain nauratti, hän oli aina ajatellut olevansa itse kuin paskat housussa hääpäivän sattuessa, mutta Lauria selkeästi pelotti enemmän. Leiasta tilanne tuntui melkein luontevalta, kuin hän olisi koko elämänsä valmistautunut tähän hetkeen. Ehkä hän tavallaan olikin.




"Lauri, en olisi ikinä uskonut tapaavani ketään sinun kaltaistasi. En ketään noin hellää ja luotettavaa, mutta kuitenkin niin huumorintajuista. Sinun kanssasi on helppo olla ja vaihtaa ajatuksia. Olet aurinkoni, ilman sinua vaeltaisin yksin pimeässä", Leia sanoi varmalla, onnellisuutta hehkuvalla äänellä. Hän oli harjoitellut puhettaan niin monta kertaa yksin Laurin ollessa muualla, että osasin sen vaikka unissaan. Hänen äänensä ei värähdellyt itkusta ollenkaan, toisin kuin Laurin.

Juhlavieraat henkäilivät ihastuksesta.

"Minulle suomin valtuuksin julistan teidät nyt mieheksi ja vaimoksi", vihkiseremonian toimittaja lausui juhlallisesti. Lauri ei ollut koskaan nähnyt Leiaa niin kauniina ja onnellisena.

"Voitte nyt suudella morsianta."
Lauri kaappasi uunituoreen vaimonsa lähelleen ja antoi tälle ikimuistoisen suudelman. Kumpikaan ei olisi halunnut irroittautua toisesta, mutta mahassa kurniva nälkä pakotti parin jatkamaan juhlien seuraavaan osuuteen; hääkakun leikkaamiseen!

Hääjuhlat jatkuivat railakkaina pitkälle yöhön saakka. Hääyö oli ikimuistoinen, ja pari saikin töistä pari päivää vapaaksi häidensä takia. Kuitenkaan Lauri ei työnarkomaanina osannut vain rentoutua, vaan teki tietokoneella töitä minkä ehti. Leia ehti siinä samassa kohottaa omaa kuntoaan töitään varten. Kaikki hyöty irti muutamasta vapaapäivästä! Tietysti aviopari keskittyi myös toisiinsa.

Eipä aikaakaan, kun Leia huomasi ruokahalunsa lisääntyneen ja aamuisen pahoinvoinnin. Vaikka hänellä fyysisesti olikin paha olla, hänen sisimpänsä kiljui riemusta. Olisiko tämä nyt viimein se...? Laurille Leia ei ensin tahtonut mainita mitään, jos vaikka hänen riemunsa olisi väärä. Leia suuntasi raskaustestiä ostamaan ja positiivistahan se näytti. Leia ei ensin tiennyt, miten kertoa miehelleen, mutta hänen mahansa alkoi kasvaa kummallisen nopeaa vauhtia, joten Laurille oli pian kerrottava.

Leia sai äitiyslomaa häälomansa lisäksi. Päivät hän puheli vatsalleen ja hieroi sitä varovasti. Kumpikaan vanhemmista ei tahtonut tietää lapsen sukupuolta etukäteen. Heille tärkeintä oli, että lapsi olisi terve.

Lauri otti uutiset tulevasta lapsesta riehakkaana. Heti ensimmäiseksi hän soitti kaikki ystävänsä läpi. Uutinen levisi hyvin nopeasti ympäri kaupunkia. Lauri oli erittäin ylpeä tullessaan isäksi. Leia hymyili yksin onnellisen tulevan äidin hymyään. Lapsi.

Laurin ollessa töissä, Leia suuntasi kirjastoon. Hän luki raskauteen liittyviä opuksia, ja tapasi muita ihmisiä. Hän luki paljon muitakin kirjoja. Leia silminnähden nautti kirjastossa istumisesta, lukemisesta ja uusien ihmisten tapaamisesta. Odotus teki Leiasta hehkuvan. Kaupungilla puhuttiinkin, kuinka Lintukallion lapsi tulisi hyvää kotiin.




Illat pari vietti kahdestaan, keskustellen tulevaisuudesta yhdessä. Leia kokkasi mielellään, sillä hän tahtoi olla se äiti, jonka leipomuksia tarjottaisi naapuritalojen lapsillekin. Leia olikin luonteeltaan ruokavirtuoosi, joten hänen kokkauksensa olivat ylivoimaisia.

Lopulta tuli synnytyksen aika. Leia oli opiskellut synnytyksestä lähes kaiken mahdollisen, joten suuntasi sairaalaan luottavaisin mielin. Lauri tuli hätäisempänä perästä.

Parin tunnin jälkeen sairaalasta kuului rääkäisy. Maailman kaunein sellainen Leian ja Laurin mielestä. Leia oli väsynyt synnytyksen jäljiltä ja hän oli huokaamassa helpotuksesta, kunnes lääkäri ilmoitti "jaksahan nyt vielä, täältä on toinen tulossa!". Laurin silmät suurenivat järkytyksestä. Hänelle ojennettiin vastasyntynyt tyttölapsi käteen, kun hänen järkyttynyt vaimonsa alkoi pusertaa seuraavaa lasta maailmaan. Toinen tyttö!

Leia tahtoi ehdottomasti nimetä ensimmäisen tytön Lauraksi, huolimatta siitä, että nimi oli melkein sama kuin tytön isällä. Olihan esikoisen nimi tavallaan myös kunnianosoitus isälle. Lauri sai päättää toisen tyttärensä nimen, ja hänet ristittiin Lotaksi.


Leia tuli kotiin kantaen Lauraa sylissään. Lauran luonteenpiirteitä ovat nero ja sikeäuninen.

Laurilla oli sylissään Lotta. Luonteeltaan Lotta on sekopää ja helposti innostuva.

Tytöt olivat ulkonäöltään hieman erilaisia, eivät siis identtisiä kaksosia. Heti vastasyntyneinä tytöistä näki, että Laura oli iholtaan tummempi, kuten äitinsä, ja Lotta vaalempi, kuten isänsä.

Vaikka lapset olivatkin toivottuja, kumpikin vanhemmista alkoi olla uupunut heidän hoitamiseensa. Laura nukkui kyllä yönsä hyvin, mutta Lotta oli vaikeampi tapaus. Ei hänkään jatkuvasti hereillä ollut, mutta heräsi aina Lauran ollessa hereillä. Laura oli selkeästi vauvoista rauhallisempi, Lotalla taas tuntui olevan jatkuvasti jokin hätänä. Nälkä, vaippa märkä tai hän kaipasi seuraa. Ja hän oli huomionkipeä aina kun Laura sai huomiota.

Pian tuli kaksosten syntymäpäivän aika.

Laura oli tytöistä vanhempi, joten hän sai viettää syntymäpäiviään ensin.

Lotta vietti synttäreitään aivan Lauran jälkeen.

Laura rakasti vaaleanpunaista hattua, ja muutenkin hänet puettiin vaaleanpunaisiin tai pinkkeihin tai violetteihin vaatteisiin. Lotta oli enemmän poikamaisempi. Lotan hiustenväri oli tummanruskea, kun taas Lauran hiukset olivat astetta vaaleammat. Siinä missä Lotan hiuksissa oli punaisen vivahteita, Lauran hiukset näyttivät oikeassa valossa hieman vihertäviltä.

Vanhemmat olivat kuitenkin niin uupuneita, että nukahtivat ennen kuin kakkua ehtivät syödä. Laura jäi leikkimään itsekseen, mutta Lottakin laitettiin nukkumaan.






Pian on kuitenkin Leian aika palata töihinsä. Saa nähdä, kuinka lastenhoidon käy

Leia Leigh syntyi pieneen perheeseen suuressa kaupungissa. Leian isä oli toivoton Star Wars -fanaatikko, ja nimesikin tyttärensä erään kyseisen elokuvan hahmon mukaan. Isä kutsuikin tytärtään jatkuvasti prinsessa Leiaksi. Leialle syntyi myöhemmin pikkuveli, joka sai nimensä samaisen elokuvan mukaansa, hänet nimettiin Luke Leighiksi. 


Leia ei pitänyt kaupungissa asumisesta niinkään. Hän kaipasi luonnon rauhaa, muttei silti kestänyt ajatusta täydellisestä eristäytymisestä. Jo ennen kuin hän valmistui koulustaan, Leia oli päättänyt muuttaa Sunset Valleyyn. Vanhemmat tukivat tyttärensä päätöstä, vaikka tämä tarkoittikin sitä, että Leiaa näkyisi hyvin harvoin, sillä Sunset Valley sijaitsi kaukana suuremmista kaupungeistä. Vanhemmat olivat myös huolissaan siitä, miten heidän pieni prinsessansa pärjäisi suuressa maailmassa.

Vaan ongelmaa ei ollut, sillä Leia tapasi vielä kaupungissa eläessään Lauri Lintukallion, johon tyttö rakastui päätä pahkaa. He päättivät jo teineinä muuttavansa yhdessä koulun jälkeen Sunset Valleyyn. Kumpikin kävi ahkerasti töissä, jotta saisivat tienattua edes jonkinlaisen pesämunan. He muuttivatkin halpaan ja valmiiksi kalustettuun taloon Sunset Valleyssa.


Leia oli aina ollut luonteeltaan huumorintajuinen. Hän myös perhekeskeisenä ihmisenä kaipasi itselleen suurta perhettä ympärilleen. Hän oli siisti ja ruokavirtuoosi, joten perhe pysyisi ravittuna ja puhtaana. Leia rakasti myös ulkoilmaa, joten hän olikin ulkoilmasim. Suurin haave Leialla oli, että hän osaisi valmistaa kaikki ruuat.


Lauri oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli nuorena, ja äidin täyty elättää itsensä ja poikansa, vaikka tienasi hyvin vähän. Lauri kuitenkin arjen sankarina auttoi äitiään huolehtimaan kaikesta. Kätevänä siminä myös korjaustyöt luonnistuivat. Hänessä oli myös hieman työnarkomaanin vikaa, joten hän pärjäsi koulussa erinomaisesti. Hän oli Leian tapaan perhekeskeinen mutta myös karismaattinen. Lauri tahtoi edetä bisnesuralla.

















Kihlaparin päivät lipuivat normaalisti. He tapasivat ystäviään, kävivät töissä ja ruokailivat yhdessä. Laurin ystävystyä pomonsa Günther Goottilan kanssa, hänestä tuli yhden tähden julkkis. Eipä aikaakaan, kun hän tutustui uusiin ihmisiin ja hänen hyvä maineensa kiiri eteenpäin. Piankos Laurista tuli kahden tähden julkkis!